Kuntoutusta tarvitaan pandemian jälkeen enemmän kuin aiemmin

Suomea koettelee nyt epidemia, joka vaatii terveydenhuollolta kaikki mahdolliset resurssit ja samanaikaisesti myös notkeutta ja ketteryyttä mukautua alati muuttuvaan tilannekuvaan. Hoitotyö ja lääkäriresurssit ovat koetuksella ja perustason palveluita joudutaan rajaamaan. Sosiaali- ja Terveysministeriö on kuitenkin painottanut peruspalveluiden turvaamista myös poikkeustilanteen aikana, joten priorisointi ja yksilöllinen harkinta nousevat merkittävään rooliin kokonaistilanteen hallinnassa. Hyvä johtaminen ja selkeä viestintä ovat terveydenhuollon toimintavarmuuden kannalta avainasemassa. Tärkeintä on nyt hoitaa epidemia ja suojata erityisesti heikossa asemassa olevaa väestöä tartunnoilta.  Kuntoutuspalveluita on jouduttu muuttamaan tilanteeseen sopivaksi: etäkuntoutuksen käyttö on lisääntynyt ja keinot tukea ja motivoida kuntoutujia omaehtoiseen harjoitteluun ja itsestä huolehtimiseen ovat nousseet toden teolla kuntoutustyön keskiöön. Valitettavasti monia kuntoutuspalveluita on myös jouduttu keskeyttämään, osa perustellusta syystä ja osa ei. 

Epidemian jälkeen koittaa kuitenkin aika, jolloin sosiaali- ja terveyspalvelut palautuvat normaalitilaan. Viimeistään siinä vaiheessa kuntoutuksen merkitys nousee esiin. Kuntoutusalan ammattilaiset pyrkivät pärjäämään nykyisillä niukennetuilla resursseilla, mutta ilman tukitoimia pienet ja keskisuuret kuntoutusalan yritykset, ammatinharjoittajat sekä itsensä työllistäjät voivat ajautua niin suureen ahdinkoon, ettei toiminnan uudelleenkäynnistys enää onnistu. Yhteispeliä tarvitaan, jotta Suomen laadukas yksityinen palvelutuotanto selviää nykyisestä kriisistä.  

Kuntoutusta tarvitsevien joukko ei kuitenkaan vähene, vaikka   kuntoutuspalvelut vähentyvät. Päinvastoin. Epidemian aikanakin sattuu tapaturmia ja sairastumisia, jotka vaativat välitöntä kuntoutusta. Ikääntyneiden toimintakyky alenee tutkimusten mukaan jo nyt hyvin nopeasti, kun kodin ulkopuolinen toiminta vähenee. Mielenterveyden haasteet lisääntyvät arjen normaalien rutiinien ja sosiaalisten kontaktien supistuessa. Poikkeusajan kuntoutuspalveluiden asianmukaisella järjestämisellä voidaan ehkäistä tulevia ongelmia, mutta on selvää, että kaikille kansalaisille jää nykyisestä kriisistä omat arpensa. 

Epidemian jälkeinen aika ei tule olemaan paluu normaaliin, vaan se vaatii sosiaali- ja terveyspalveluilta myös muutosta. Oikea-aikainen kuntoutus tulee nostaa vahvemmin osaksi hoitopolkuja. Kuntoutuksella on mahdollista tukea ja auttaa laaja-alaisesti toimintakyvyn haasteiden kanssa kamppailevia kansalaisia.  Voimme lähteä auttamaan uuden normaalin rakentamista supportiivisella työotteella.  

Eristyksissä olo on pakottanut monet tarkastelemaan omaa arkeaan ja muokkaamaan myös omia tapoja ja tottumuksia. Kaikille se ei ole helppoa ja esiin voi nousta myös haavoittuvaisuutta. Moni on joutunut jättämään harrastuksensa tauolle ja kotielämä voi myös passivoida ja vaikuttaa monella muullakin tavalla toimintakykyyn.  

Epidemia ei ole poistanut tarvetta soteuudistukselle, eikä kuntoutusjärjestelmämme uudistustarve ole kadonnut kriisin myötä. Kuntoutusalan ammattilaiset joutuvat nyt toden teolla pohtimaan, mikä tekee työstäni niin merkityksellistä, että sen jatkaminen saa minut kokeilemaan rohkeasti uusia työskentelytapoja tai ottamaan tarvittaessa tartunnan saamisen riski asiakkaan kuntoutuksen mahdollistamiseksi. Työmme on tärkeää ja vastuullista. Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä innovatiivisempia tapoja toteuttaa kuntoutusta asiakkaan kanssa. Palveluntarve tulee olemaan suuri ja taloudellinen tilanne vaikea.  

Kuntoutuksen potentiaali säästää yhteiskunnallisia kustannuksia ei ole kadonnut epidemian myötä. Pystymme jo poikkeustilanteen aikana ehkäisemään tarpeetonta laitoshoitoa asianmukaisella toimintakykykuntoutuksella, jatkamaan mielenterveys- ja päihdekuntoutusta etäteknologian avulla, ohjaamaan tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsiviä omatoimiseen harjoitteluun ja tukemaan kroonisesti sairaita oireiden hallinnassa.  

Epidemian jälkeen käsissämme tulee kuitenkin olemaan huomattavan suuri joukko uusia kuntoutujia, joiden palvelutarpeeseen vastaamiseksi tarvitsemme sekä nykyisiä että uusia resursseja. Pienten ja keskisuurten yritysten selviäminen on keskeistä kuntoutusjärjestelmän kestävyyden kannalta, ja tähän tarvitsemme valtiovallalta tukea ja palvelun ostajilta joustavuutta. 

 Jasu Forss,
1. puheenjohtaja

 Juho Korpi,
2. puheenjohtaja

Kuntoutusalan Asiantuntijat ry

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email
Sulje